Pienet kukkivat kummut (Finland)
- Details
- Published: 09 April 2010 09 April 2010
- Last Updated: 07 April 2012 07 April 2012
Kun päätyvi päivä ja yö yllättää, tykit tuokioks taas vaienneet.
Nuoret soturit hetkeksi rauhan jo saa, vie kotihin taas aatokset.
Koti mökilä äiti on niin väsynyt, mitä aatelee hän sielä nyt.
Ovat hiuksensa surusta harmaantuneet, ja silmissä kyynelten veet.
Nuo soturit urheat kentillä siel, tulilinjoilla taistellen, he seisovat kentillä syntymämaan eestä uskon ja vapauden.
Mut luoti niin moni löys määränsä pään, moni sydän jo on kylmennyt, he kaatuivat hangelle syntymämaan,
sydäsuruhun jäi armahain.
Vaan kukkivat kummut nuo kalmistoiden lie kaikki mi jäljellä on.
Siel lepää nyt sankari Suomussalmen, Summan, Raateen ja Kollaan joen.
Vaan vapaaksi maaksi he Suomemme loi, on muistoissa kumpujen yö.
Ei unhoittua muistot nuo talviset voi, ei poikaimme sankarityöt.