Elämä juoksuhaudoissa (Finland)
- Details
- Published: 09 April 2010 09 April 2010
- Last Updated: 07 April 2012 07 April 2012
Taistoihin tiemme kun toi,
missä luotien laulu vain soi,
emme tienneet kun läksimme silloin,
kuka joskus palata voi.
Elo tää juoksuhaudoissa on
meille käskynä vain kohtalon,
ja kenties matkamme määrä
sodan melskeisiin kadota on.
Päivä kun yöks' vaihtui jo,
tuli levoksi pien' tuokio,
ovat unehen vaipuneet kaikki,
missä lämmön suo nuotio.
Minä sinua taas muistelen,
näen poskellas viel' kyyneleen,
vaikka taiston kentälle jäisin,
sinun kuvasi on viimeinen.
****************************
Our way brought as to battle,
where only bullets sang,
when departing we didn't know
who could ever return.
The life in trenches
is to us only a command of fate,
and perhaps it's our destiny
to disapper in the chaos of war.
When night came at last,
we where given a brief moment to rest,
Everyone around the campfires warmth
have fallen asleep.
I'm remembering you again,
I still see a tear on your cheek,
even if I'd be left on the battlefield,
your picture shall be the last for me.